Ensimmäistä työpäivää kesäloman jälkeen piristi Hesarin vieraskynäkirjoitus. Haaga-Helia -ammattikorkeakoulun liiketoimintaosaamisen yliopettaja Aarni Moisala kirjoittaa kerjuukokemuksistaan. Tutkijan innolla hän kerjäsi viikon ajan tunnin-pari Helsingin keskustassa ymmärtääkseen mistä Suomeen rantautuneessa kerjäysilmiössä on kysymys.
”Pyrin kerjäämään paikoissa, joissa en aiheuttaisi haittaa muiden liiketoiminnalle, mutta samalla minun tuli huolehtia siitä, että omat liiketoimintamahdollisuuteni olisivat mahdollisimman suotuisat. Palvelustrategiani oli passiivinen imitointi, eli pyrin näyttämään samanlaiselta kuin markkinoilla olevat kilpailijani”, hän kirjoittaa.
Ansiomielessä Moisalan ei kannata luopua päivätöistään, siksi heikoksi tienestit jäivät. Syyksi hän epäilee valittua passiivista strategiaa. Muitakin miinuspuolia hommasta löytyi.
”Minäkuvaani heikensivät erityisesti vartijoiden kielteinen suhtautuminen sekä ohikulkijoiden valtava hyljeksintä. ”
Moisalan alastulo tutkijan norsunluutornista kelpaa esimerkiksi akateemisissa ammateissa työskenteleville. Kerjäämisen syvin olemus avautuu Moisalan menetelmällä takuulla nopeammin kuin muutaman kuukauden kyselytutkimuksella ja tilastoanalyysillä.
Moni lehden lukija näyttää tosin vetäneen aamukahviporot nokkaan poikkeuksellisen tutkimusotteen takia, siksi happamia keskustelukommentteja juttu on poikinut. Mutta myös yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen kuuluu tutkijan toimenkuvaan. Hyvä Moisala!
Viestintäyhtiö Tarinatakomo 